Etusivu > Oikeustapauksia > 2003 > Päivystysvuorossa olleen henkilön tapaturma

Antopäivä: 3.12.2003

Päivystysvuorossa olleen henkilön tapaturma

Päivystysvuorossa olleen henkilön ei voitu katsoa olleen työstä johtuvissa olosuhteissa liikkuessaan kaupungilla työhön liittymättömissä asioissa. Päivystysaikaan kuuluu tilanteen mukaan sekä työaikaa että vapaa-aikaa. Hoitaessaan työtehtävää L oli ollut työssä ja tästä työtehtävästä kotiin palatessaan hän oli työmatkalla työstä johtuvissa olosuhteissa. L oli kuitenkin poikennut kotimatkareitiltään eri suunnalla sijaitsevalle kioskille. Tällä matkallaan hän ei enää ollut työstä johtuvissa olosuhteissa työmatkalla, vaan yhteys työhön oli katkennut. Tapla 2944/2003 – Antopäivä 3.12.2003 VAKO 1666/2004 - hylky, KKO ei valituslupaa

Tapahtumatiedot

L oli tapaturmailmoituksen mukaan lauantaina 23.3.2002 noin kello 23.00 huoltomiehen työtehtävissään Helsingissä palannut tarkastuskäynniltä osoitteesta Lastenkodinkatu 9 Porkkalankadun kautta, pudottanut puhelimensa kadulle ja nostaessaan sitä jäänyt auton tönäisemäksi. L:llä oli tapaturmailmoituksen mukaan tapaturman sattuessa ollut alkoholia veressä. Hän asui Helsingissä osoitteessa Köydenpunojankatu. L työskenteli huoltomiehenä Kiinteistöhuolto Oy:ssä omistaen siitä 100 %. Tapaturmasta oli haettu korvausta tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen vapaaehtoisen työajan vakuutuksen perusteella.

Tapausta koskevan poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan tapaturma oli sattunut lauantaina 23.3.2002 kello 01.26. L oli noin kuukauden kuluttua tapaturmasta kertonut, että hän oli lähtenyt kotoaan Köydenpunojankadulta noin kello 21.30. Hän oli ottanut muutaman kaljan. Hän oli mennyt vielä illalla myöhään hoitamaan yhden työasian. Hän oli käynyt Kampin Anttilassa Lastenkodinkatu 9:ssä laittamassa portin kiinni. Tämän jälkeen hänen tarkoituksenaan oli mennä ostamaan jotain pientä syötävää uuden talon kioskille. Tämä kioski oli Itämerenkadulla. Muistaakseen hän oli oikaissut Työmiehenpuistikon kautta. Hän ei muistanut sitä, kävikö hän kioskilla. Hänellä ei ollut kelloa mukanaan, joten hän ei tiennyt, paljonko kello silloin oli. Hän ei ollut mitenkään kovassa humalassa, mutta hän oli melko väsynyt. Hän ei muistanut sitä, miten hän oli joutunut siihen paikkaan, missä hän joutui auton töytäisemäksi. Ilmeisesti hän oli ollut oikaisemassa siitä. Hän muisti, että hän oli tekemässä kännykällä jotain.

Vakuutuslaitoksen päätös

Vakuutuslaitos oli todennut, että L:n työkyvyttömyyttä ja sairaanhoitokuluja ei korvata tapaturmavakuutuslain perusteella, koska saatujen selvitysten mukaan tapaturma ei ollut sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa.

Vaatimukset tapaturmalautakunnassa

L haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaati tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta työtapaturman perusteella. Hän vaati, että tapaturmalautakunta järjestää asiassa hallintolainkäyttölain 37 §:n perusteella suullisen käsittelyn tapaturmamekanismin ja tapaturman olosuhteiden konkreettiseksi selvittämiseksi. Lisäksi hän vaati, että vakuutuslaitos velvoitetaan hallintolainkäyttölain 74 §:n perusteella korvaamaan muutoksenhakukulut tässä asiassa arvonlisäveroineen ja laillisine korkoineen.

L vetosi siihen, että hän oli ollut työskentelemänsä huoltoyhtiön päivystysvuorossa siten, että hänen työvuoronsa oli alkanut edellisenä päivänä kello 9.00 ja työvuoron piti päättyä onnettomuuspäivänä 9.00 eli kyseessä oli ollut 24 tunnin työvuoro. Hän oli ollut palaamassa edellisestä tarkistuskohteesta kotiinsa odottamaan mahdollista seuraavaa päivystyssoittoa. Onnettomuus oli sattunut käytännössä matkalla työpaikalta kotiin työvuoron siis edelleen jatkuessa. Suullisessa käsittelyssä L pyysi saada tulla kuulluksi henkilökohtaisesti todistusteemanaan tapaturman aikaiset olosuhteet ja työvuoron kesto. Lisäksi L halusi kuulla todistajana kirjanpitäjää teemana työvuoron kesto. Valituksen liitteeksi L oli oheistanut 15.5.2003 päivätyn palkkakirjanpitäjän korjauksen työtapaturmailmoitukseen. Sen mukaan L oli päivystysvuorossa ja päivystysvuoron pituus oli 24 tuntia, joten työvuoro olisi kestänyt seuraavaan aamuun kello 9.00.

Vakuutuslaitoksen vastine

Vakuutuslaitos totesi, että tapaturma oli sattunut L:n poikettua välittömältä työmatkareitiltään mennäkseen kioskille ostamaan pientä syötävää. Ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet, matkan tarkoitus sekä tapaturman sattumisaika vakuutuslaitos oli lisäksi katsonut, että ajallinen yhteys työtehtävän suorittamiseen oli katkennut. Tämän vuoksi L:n työkyvyttömyyttä ja sairaanhoitokuluja ei olut korvattu lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä oli hylättävä. Suullisen käsittelyn järjestäminen ei asian laadun vuoksi ollut tarpeen.

Vastaselitys

Lokkila vetosi vastaselityksessään siihen, että tapaturma oli sattunut hänen ollessa päivystysvuorossa eikä se seikka, että hän oli kotiin palatessaan poikennut kioskilla ostamaan syötävää, poista yhteyttä työstä johtuviin olosuhteisiin. Hänellä oli ollut koko ajan puhelin kytkettynä päälle, joten hänellä oli siten jatkuva valmius lähteä tarpeen tullessa hoitamaan huoltotehtävää. Hän ei ollut missään vaiheessa poistunut pinta-alaltaan laajaksi käsitettävältä työmaa-alueeltaan. Nimenomaan työmaa-alueen laajuus huomioon ottaen ei voitu lähteä siitä, että hänen pitäisi siirtyä asunnolleen jotain tiettyä reittiä tai ostaa ruokansa jostain tietystä kioskista niin kauan, kun hän ei maantieteellisesti poistunut olennaisesti päivystysalueeltaan.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaan tapaturmalautakunnassa toimitetaan tarvittaessa asian selvittämiseksi suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä. Seikoista, joita L halusi suullisessa käsittelyssä kuultavan, ei kuitenkaan ollut asiassa kiistaa. Sekä L:n että vakuutuslaitoksen käsitykset tapaturmamekanismista, tapaturmanaikaisista olosuhteista ja L:n työvuoron kestosta olivat yhteneväiset. Suullisen käsittelyn järjestäminen näiden asioiden selvittämiseksi ei ollute tarpeen.

Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen

Perustelut

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää: 1) työssä; 2) työstä johtuvissa olosuhteissa: a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella; b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päin vastoin; tai c) hänen ollessaan työnantajan asioilla.

Tapaturmalautakunta totesi, että päivystysvuorossa oleva henkilö ei ole koko tätä päivystysaikaa työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Päivystysaikaan kuuluu tilanteen mukaan sekä työaikaa että vapaa-aikaa. Hoitaessaan työtehtävää L oli ollut työssä ja tästä työtehtävästä kotiin palatessaan hän oli työmatkalla työstä johtuvissa olosuhteissa. L oli kuitenkin poikennut kotimatkareitiltään eri suunnalla sijaitsevalle kioskille. Tällä matkallaan hän ei enää ollut työstä johtuvissa olosuhteissa työmatkalla, vaan yhteys työhön oli katkennut. Päivystysvuorossa olevan henkilön ei voitu katsoa olevan työstä johtuvissa olosuhteissa liikkuessaan kaupungilla työhön liittymättömissä asioissa, kuten tässä tapauksessa kioskilla käydessään. Vaikka se seikka, että L oli ollut tapaturman sattuessa keskellä yötä alkoholin vaikutuksen alaisena, ei sinänsä estä tapaturmavakuutuslain mukaisten korvausten suorittamista, oli tämä seikka yhdessä mui-den tapahtumasta esitettyjen tietojen valossa vahvistamassa sitä käsitystä, että kysymyksessä oli ollut L:n vapaa-aikana sattunut tapaturma.

Asiasanat

Työstä johtuvat olosuhteet




Sivu viimeksi päivitetty 27.10.2011 10.17