Etusivu > Oikeustapauksia > 2011 > Plantaris-kantajänteen repeämä korvattiin ylivoimaisen ponnistuksen seurauksena

Antopäivä: 24.2.2011

Plantaris-kantajänteen repeämä korvattiin ylivoimaisen ponnistuksen seurauksena

L oli nostanut lähes 80 kiloa painavaa jääkaappi-pakastinta paikalleen ja tässä yhteydessä hänen oli pitänyt kammeta sitä oikean jalkaterän avulla niin, että nilkka on ollut äärikoukistuksessa ja akillesjänne ja sen alla olevat rakenteet äärivenytyksessä. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että tällaista tilannetta voidaan pitää lähinnä tapaturmanomaisena ylivoimaiseen ponnistukseen verrattavana vahinkotapahtumana ja siten voimakkuudeltaan riittävänä ja mekanismiltaan sopivana aiheuttamaan plantaris-kantajänteen repeämän. TapLa 3751/2010 

Päätös, josta valitettu

Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että L:lle ei myönnetä päivärahaa 1.11.2009 jälkeen, koska tapaturmavamman aiheuttama työkyvyn alentuma on alle 10 %. Vakuutuslaitos on katsonut, että työtapaturmana korvattu työliikkeen aiheuttama oikean akillesjänteen alueen venähdystasoinen vamma ei aiheuta työkyvyttömyyttä enää 1.11.2009 jälkeen. Päätöksen mukaan työkyvyttömyys tämän jälkeen johtuu oikean akillesjänteen tulehduksesta ja plantarisjänteen repeämästä. Tapaturmien 19.10.2009 sekä 22.10.2009 ja akillesjänteen tulehduksen sekä plantarisjänteen repeämän välillä ei ole tapaturmavakuutuslain edellyttämää syy-yhteyttä, vaan kyseessä on tapaturmasta riippumaton sairaus. Sairaanhoito- ja tutkimuskuluja ei ole myöskään korvattu 1.11.2009 jälkeen, koska ne eivät johdu korvatusta tapaturmavammasta. Vakuutuslaitos on ilmoittanut maksavansa ultraäänitutkimuksen 11.11.2009 selvityskuluina saatuaan sitä koskevan laskun tai alkuperäisen kuitin.

Vaatimukset muutoksenhakulautakunnassa

L hakee muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaatii korvausta 1.11.2009 jälkeenkin 19.10.2009 sekä 22.10.2009 tapahtuneista työtapaturmista aiheutuneista sairauspoissaolojen päivärahoista sekä sairaanhoito- ja tutkimuskuluista 31.12.2009 saakka. L katsoo, että lääkärinlausunnoista sekä ultraääni- ja magneettitutkimustuloksista selviää tapaturman ja siitä aiheutuneen vamman kiistaton syy-yhteys. Ennen tapaturmaa hänen oikea alaraajansa on ollut täysin terve ja oireeton. Nostettavana ollut jää-pakastinkaappi on kaksi metriä korkea, 59 cm leveä ja painaa78 kiloa. Se upotetaan keittiökalusteisiin 15 cm korkean sokkelin päälle. Jotta tämä onnistuu, on käytettävä jalkaa apuna. Kaappi on jalkaterän päällä, päkiä nostettuna sokkelin päälle. Nilkka on siis äärikoukistuksessa eli akillesjänne ja sen alla olevat rakenteet (muun muassa plantaris-lihaksen jänne) ovat äärivenytyksessä. Koska kaapille tarkoitettu väli on kapea, ei käsistä ole nostoavuksi, vaan kaappi pitää kammeta paikalleen jalkaterän avulla. Hän on 19.10.2009 nostanut kyseessä olevaa jääkaappia, jolloin oikean akillesjänteen alueelle on tullut kova kipu. 22.10.2009 hän on nostanut ulko-ovea paikalleen käyttäen oikeaa jalkaa tukijalkana ja ponnistaen sen avulla, jolloin samalla alueella kipu on muuttunut sietämättömäksi. Plantaris-lihas lähtee polvitaipeesta ja kiinnittyy kantaluuhun. Se kulkee akillesjänteen alla, joten sen oireilu on helposti tulkittavissa akillesjänteen vaivaksi. Vamma sopii hyvin kliiniseen kuvaan.

Vakuutuslaitoksen vastine

Vakuutuslaitos katsoo, ettei valituksessa ole esitetty syytä päätöksen muuttamiseen. Vakuutuslaitos toteaa, että tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttaa työliikkeen aiheuttama oikean akillesjänteen alueen venähdystasoisen vamman osuus. Vakuutuslaitos katsoo saamansa selvityksen perusteella, että L:lle ei ole sattunut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua tapaturmaa. L on kuvannut tehneensä harkitun työliikkeen, jolloin hänellä ilmennyt kipeytyminen ei ole lain tarkoittaman tapaturman seuraus eikä myöskään ulkoista tekijää, kuten iskua pohkeeseen, ole kuvattu. Tapaturmavakuutuslain mukaan myös työliikkeen aiheuttama lihaksen tai jänteen ohimenevä kipeytyminen voidaan korvata kuten työtapaturma. Tällä perusteella on korvattu L:lla ilmennyt kipeytyminen. Vakuutuslaitos katsoo kuitenkin, että L ei ole oikeutettu päivärahakorvaukseen 1.11.2009 jälkeen, koska työliikekipeytymisenä korvatun venähdysvamman aiheuttama työkyvyn alentuma on alle 10 %. Vakuutuslaitos katsoo, että L on voinut saada tapahtumissa 19.10.2009 ja 22.10.2009 venähdystasoisen vamman akillesjänteensä alueelle. Yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan venähdystasoiset vammat paranevat kohtuullisessa ajassa ja vakuutuslaitos katsoo, että L:n venähdyksen osalta paranemisaika on ollut riittävä 1.11.2009 mennessä. Työkyvyttömyys ja jatkohoidon tarve tämän ajankohdan jälkeen johtuvat L:n muusta vaivasta, joka ei ole tapaturmavakuutuslain edellyttämässä syy-yhteydessä 19.10.2009 ja 22.10.2009 tehtyihin työliikkeisiin. Oikeutta korvaukseen ei ole akillesjänteen tulehduksen ja plantarisjänteen repeämän perusteella. Kyseessä ovat tapaturmasta riippumattomat vaivat. Akillesjänteessä on todettu sairausperäistä tulehdusta, joka ei ole tapaturmasta johtuvaa, ja plantarisjänteessä todetun repeämän ei voida katsoa olevan laissa edellytetty lihaksen tai jänteen kipeytyminen, vaan kyseessä on tätä vakavampi vamma. Lisäksi kokemusperäisen lääketieteellisen tiedon mukaan terve jänne ei vahingoitu nostoon liittyvässä kuormitustilanteessa. Vakuutuslaitos ilmoittaa, että se ei korvaa sairaanhoito- ja tutkimuskuluja 1.11.2009 jälkeen, koska ne eivät johdu korvatusta työliikekipeytymisestä. Ultraäänitutkimuksen vakuutuslaitos ilmoittaa korvaavansa tutkimuskuluna. Maksusitoumusta magneettitutkimukseen ei ole annettu, koska tapahtumamekanismi huomioiden ei mitään vakavaa vammaa ole voinut syntyä kuvatussa liikkeessä. Tutkimus on kohdistunut sairausperäisen vaivan tutkimiseen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja määrää vakuutuslaitoksen suorittamaan L:lle lainmukaisen korvauksen 19.10.2009 sattuneen vahinkotapahtuman aiheuttaman oikean plantaris-kantajänteen repeämän johdosta sekä työkyvyttömyydestä ja sairaanhoitokuluista 1.11.2009 jälkeenkin 31.12.2009 saakka. Asia palautetaan vakuutuslaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Perustelut

Tosiseikat ja tapahtumatiedot

L on tapaturmailmoituksen mukaan 19.10.2009 työssään nostanut jääkaappi-pakastinkaappia paikalleen, jolloin hänen oikean jalkansa akillesjänne on kipeytynyt. Hän on hakeutunut lääkärin vastaanotolle 22.10.2009, jolloin hänen on todettu jääkaappi-pakastinta nostaessa laittaneen oikean jalan tueksi alle. Tuolloin on tullut kova kipu oi¬kean akillesjänteen seutuun. Lisäksi L:n on todettu tänään nostaneen ulko-ovea noin 45 cm ja ponnistaneen oikealla jalalla, jolloin akillesjänteeseen on tullut uudelleen kipu. Oikean akillesjänteen ultraäänitutkimuksessa 11.11.2009 on todettu repeämäksi sopiva alue. Oikean nilkan magneettitutkimuksessa 3.12.2009 on todettu plantaris-kantajänteen repeämä ja akillesjänteessä paksuuntumaa. Akillesjänteessä ei ole todettu repeämään viittaavaa. L:lle on kirjoitettu sairauslomaa viimeksi 31.12.2009 saakka.
Vakuutuslaitos on myöntänyt työliikkeen aiheuttaman oikean akillesjänteen alueen venähdystasoisen vamman johdosta päivärahaa ajalta 23.10.-1.11.2009. Lisäksi vakuutuslaitos on korvannut sairaanhoitokuluja.

Sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö

Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisen tekijän johdosta aiheutunutta vahinkotapahtumaa, joka tapahtuu odottamatta ja äkillisesti.  

Kun harkitaan sitä, onko vamma tai sairaus tapaturman aiheuttama, edellytetään oikeuskäytännössä, että tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioituna todennäköinen syy-seuraussuhde.
Korvauksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on tällöin se, että vamman tai sairauden oireet ilmenevät välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa tapaturman sattumisen jälkeen. Tämän välittömän ajallisen yhteyden lisäksi on todennäköisyysharkinnassa ratkaisevaa se, onko tapaturma voimakkuudeltaan riittävä ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan vamman. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen kokemukseen sekä lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista.

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi voidaan katsoa työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.
Oikeuskäytännön mukaan myös lihaksen tai jänteen repeämä voidaan katsoa tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan nojalla työliikkeen aiheuttamana lihaksen tai jänteen kipeytymisenä korvaukseen oikeuttavaksi, jos repeämän syynä ei ole muu vika, vamma tai sairaus, ja kun lihakseen tai jänteeseen työliikkeessä kohdistunut voima on lääketieteellisesti arvioiden riittävän suuri aiheuttamaan kyseisen repeämän.

Johtopäätökset

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella L on 19.10.2009 työssään nostanut lähes 80 kiloa painavaa jääkaappi-pakastinta paikalleen ja tässä yhteydessä hänen on pitänyt kammeta sitä oikean jalkaterän avulla niin, että nilkka on ollut äärikoukistuksessa ja akillesjänne ja sen alla olevat rakenteet äärivenytyksessä. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että tällaista tilannetta voidaan pitää lähinnä tapaturmanomaisena ylivoimaiseen ponnistukseen verrattavana vahinkotapahtumana ja siten voimakkuudeltaan riittävänä ja mekanismiltaan sopivana aiheuttamaan plantaris-kantajänteen repeämän. Asian arvioinnissa muutoksenhakulautakunta on ottanut huomioon sen, että lääketieteellisen tietämyksen mukaan plantaris-kantajänne on akillesjännettä huomattavasti heikompi kudosrakenne. L:n oikeassa akillesjänteessä ei ole ollut osittaistakaan repeämää, kuten magneettikuvaus on osoittanut. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan ultraäänitutkimus on epätarkempi eikä aina anna varmaa tietoa.
Edellä esitetyn perusteella muutoksenhakulautakunta katsoo, että L:lla todettua oikean plantaris-kantajänteen repeämää voidaan pitää 19.10.2009 sattuneen vahinkotapahtuman todennäköisenä seurauksena ja siten tapaturmavakuutuslain nojalla korvaukseen oikeuttavana vammana. L:lla on näin ollen oikeus tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen tämän vamman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä sekä sairaanhoitokuluista 1.11.2009 jälkeenkin 31.12.2009 saakka.

Asiasanat

Syy-yhteys




Sivu viimeksi päivitetty 3.11.2011 13.11