Etusivu > Oikeustapauksia > 2018 > Polvilumpion murtuman korvaaminen

Antopäivä: 6.9.2018

Kyseessä on tilanne, jossa vakuutuslaitos on korvannut polvilumpion murtumaa joulukuussa 2016 sattuneen kaatumisen perusteella ja vahingoittunut on toipumisaikana, jona aikana myös korvauksia on jatkettu alkuperäisen tapaturman lukuun, kaatunut uudelleen toukokuussa 2017





K:n alun perin joulukuussa 2016 vahingoittunut ja leikkaushoitoa saanut polvi on toukokuussa 2017 painunut koukistukseen ja osunut nurmikkoon ilman terävää osumaa ja iho on revennyt poikkisuuntaan auki. Vakuutuslaitos on maksanut korvauksia edelleen tämän jälkeen alkuperäisen tapaturman lukuun elokuun 2017 loppuun asti ja tämän jälkeen katsonut, että pitkittynyt oireisto johtuu vapaa-ajalla toukokuussa 2017 sattuneen tapaturman aiheuttamasta alkuperäisen tapaturmavamman olennaisesta pahenemisesta, jota ei korvata, koska vahingoittuneen työnantajalla ei ole vapaa-ajan vakuutusta työntekijöilleen. Muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan K:lle lainmukaisen korvauksen työkyvyn heikentymän perusteella 31.8.2017 jälkeenkin 31.12.2017 asti. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että K on ollut tapaturman 2.12.2016 perusteella täysin työkyvytön 31.8.2017 jälkeenkin 31.12.2017 asti, jolta ajalta vakuutuslaitoksen on siten maksettava korvaus 100 %:n työkyvyn heikentymän perusteella. Tamla 6.9.2018 – 4216/2017. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.

Vakuutusoikeus jätti valituksen tutkimatta. 


Lue lisää





Sivu viimeksi päivitetty 26.8.2020 10.00