Antopäivä 11.3.2021

Kysymys on siitä, onko paloasemalla työskentelevälle ensihoitajalle kuntosalilla työaikana tapahtunut vahinkotapahtuma sattunut korvaukseen oikeuttavissa olosuhteis­sa. Ratkaistavana on, oikeuttaako vahinkotapahtuma korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain 21, 22 ja/tai 24 §:n perusteella.

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaan A:lle on sattunut 16.12.2018 tapaturma hänen liikku­essaan työpaikan kuntosalilla työaikana. A työskentelee ensihoitajana. Muutoksenhakulautakunta kat­soi, ettei kuntosalilla liikkumisen aikana sattunutta tapaturmaa voida pitää työtapaturma- ja ammatti­tautilain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla ensihoitajan työtehtävissä tapahtuneena tai 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla työntekopaikalla oloon tavanomaisesti liittyvänä toimintana, vaan vahinkotapahtuman korvatta­vuus tulee arvioitavaksi kuntoliikunnassa työaikana sattunutta tapaturmaa koskevan työtapaturma- ja ammattitautilain 24 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella.

A on esitetyn selvityksen perusteella ollut tapaturman 16.12.2018 sattuessa liikkumassa työpaikan kun­tosalilla työaikana ja on pidettävä uskottavana, että toiminta on ollut pelastuslaitoksen hyväksymää ot­taen huomioon muun muassa pelastuslaitoksen selvitys 9.3.2020. Hyvän fyysisen kunnon ylläpitämisen voidaan lisäksi katsoa olevan tarpeellista ensihoitajan työn kannalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että ensihoitajan työhön ei kuitenkaan liity laissa tai viranomaismääräyksessä säädettyjä fyysistä suori­tuskykyä koskevia erityismääräyksiä eikä kuntosaliharjoittelun tarkoituksena voida katsoa olleen työn­tekijän fyysistä kuntoa koskevien erityismääräysten täyttäminen. Laissa tarkoitettuina työntekijän fyy­sistä kuntoa koskevina erityismääräyksinä ei voida pitää valituksessa esitettyjä työpaikkakohtaisia työ­kyvyn edistämistä ja seurantaa koskevia toimintamalleja tai pelastuslaitoksen lisäselvityksenä toimitta­maa asemapalvelusohjetta. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että tapaturma 16.12.2018 ei ole sattu­nut työtapaturma- ja ammattitautilain 24 §:n 6 kohdan nojalla korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa työntekijän fyysistä kuntoa koskevien erityismääräysten täyttämiseksi toteutetussa kuntoliikunnassa.

Äänestysratkaisu 5 – 5. Äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisi lopputuloksen.

Eriävien mielipiteiden mukaan A on oikeutettu työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvauk­seen 16.12.2018 työpaikan kuntosalilla tapahtuneen tapaturman johdosta. 

Koska A:n fyysisen kunnon ylläpito tapahtui palkallisena työaikana työnantajan ohjeistuksen mukaisesti ja se oli asemapalveluohjeen mukaan säännöllinen, jokaiseen työvuoroon kuuluva osio ja kun kuntosali sijaitsi tässä tapauksessa työpaikalla, eriävien mielipiteiden mukaan kysymyksessä on A:n kohdalla edellä mainitun lain 22 §:n mukainen työntekopaikalla oloon tavanomaisesti liittyvä toiminta. 

Yleisen elämänkokemuksen mukaan lakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa peruste­luissa ei nyt kysymyksessä olevan kaltaisen säännöksen osalta milloinkaan tuoda tai edes voida tuoda esille kaikkia niitä elävän elämän esimerkkitilanteita, johon säännöstä voidaan joutua soveltamaan tule­vina vuosina tai vuosikymmeninä. Näin on laita siitä riippumatta, että hallituksen esitys on laadittu kor­keatasoisesti. Sanotun vuoksi se seikka, että taukoliikunta on mainittu työtapaturma- ja ammattitautilaiksi annetun hallituksen esityksen (HE277/2014 vp) 22 §:n yksityiskohtaisen perustelujen mukaan esimerkkinä korvattavasta tilanteesta, ei poista sanotun lainkohdan soveltuvuutta nyt kysy­myksessä olevan kaltaiseen erityistilanteeseen. Niin ikään yksityiskohtaisissa perusteluissa esille tuotu pakollinen kuntoliikunta ja sen oleminen korvaussuojan piirissä vain lain 24 §:n 6 kohdassa mainituin edellytyksin, ei horjuta lain 22 §:n mukaista, nyt kysymyksessä olevan tapauksen korvattavuutta. Kun vielä tarkastellaan lain 24 §:n alkuosan sanamuotoa, tulee 24 §:ssä luetellut erityisissä olosuhteissa ta­pahtuvat 8 tilannetta korvattavuusharkintaan vasta silloin, kun on kysymys tapaturmasta, joka ei ole korvattava lain 21 §:n tai 22 §:n perusteella. Lain 24 § ei siten kavenna 22 §:n soveltamisalaa, vaan se tuo lisää tilanteita korvattavuuden piiriin.

Tamla 11.3.2021 – 626/2020. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.