Antopäivä 12.1.2022

A on 10.8.2020 noin kello 9.35 kaatunut työpaikkansa pihassa. A:n työajan on 10.8.2020 ollut määrä alkaa kello 10.15. A on käyttänyt bussia ja kävellyt bussipysäkiltä työpaikalle.

Muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorit­tamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukai­sissa olosuhteissa sattuneesta työtapaturmasta.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:lle on 10.8.2020 sattunut työtapaturma- ja ammatti­tauti­lain 23 §:n 1 kohdan mukainen työtapaturma. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n tapaturma on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavan­omaisella työs­säkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla. Esitetyn selvityksen perusteella vahin­kotapahtuma on sattunut noin 40 minuuttia ennen työajan alkamista. A on ker­tonut menevänsä työ­paikalle ennen työajan alkua, koska hän haluaa aloittaa työpäivän rauhassa ja syö aamupalansa työ­paikalla. Valituksessa on viitattu vaatteiden vaihtamiseen menevään ai­kaan. A:n matkan 10.8.2020 ajankohta on mahdollistanut vapaa-ajan viettämisen, kuten aamu­palan nauttimisen ja oleskelun työ­paikalla ennen työajan alkua. Muutoksenhakulautakunta kat­soi, ettei ajallisesti huomattavaa poik­keamaa matkan tekemisen ajankohdan ja työajan alkami­sen välillä nyt kyseessä olevassa tilanteessa ole ollut. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että suh­teellisen lyhyttä, noin 40 minuutin, aikaa ennen työajan alkua ja tämän ajan mahdollistamaa va­paa-ajan viettoa työpaikalla ei voida pitää ajallisesti tai muutenkaan niin merkittävänä, että mat­kan tarkoitus tämän myötä muuttuisi. A:n matkan tarkoi­tuksena on ollut töihin saapuminen, jo­ten kyse on työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 koh­dassa tarkoitetusta tavanomaisesta työssäkäynnistä johtuvasta asunnon ja työpaikan välisestä mat­kasta. Näin ollen tapaturma on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukaisissa olosuh­teissa ja oikeuttaa työtapa­turma- ja ammattitautilainmukaisiin korvauksiin.

Esittelijän eriävä mielipide. Esittelijä katsoi, että A:n tapaturma 10.8.2020 ei ole sattunut työta­pa­turma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavanomaisella työssäkäynnistä joh­tuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poik­keaminen matkareitiltä. Esittelijä katsoi, että A:n esittämiä seikkoja liittyen aamupalan nauttimi­seen ja vaatteiden vaihtoon ei voida pitää sellaisina, että A:lla voitaisiin niiden johdosta katsoa olleen työmatkan suorittamisen kannalta perusteltu syy saapua työntekopaikan piha-alueelle jo 40 minuuttia ennen työvuoron alkamista eikä riittävää ajallista yhteyttä asunnon ja työpaikan välisen matkan ja työssäkäynnin välillä voida katsoa olevan. Ajallisesti huomattava poikkeama matkan tekemisen ajankohdan ja työajan alkamisen välillä huomioiden nyt kyseessä olevassa ti­lanteessa ei ole ollut kyse työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa olosuh­teissa tapahtuneesta tavanomaisesta työssäkäynnistä johtuvasta asunnon ja työpaikan välisestä matkasta. Koska tapaturma 10.8.2020 on sattunut ennen työvuoron alkamista, ei kyse ole ollut myöskään työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä tarkoitetusta työ­hön liittyvästä tavanomai­sesta ruokailu- tai virkistystauosta. Tapaturman ei voida katsoa sattuneen myöskään muissa työtapaturma- ja ammattitautilain 21–25 §:ssä kuvatuissa korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa, vaan A:n omaksi vapaa-ajaksi luetta­valla ajalla. Siten oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen ei ole. Koska A:n työnantajalla ei ole ollut työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n mukaista vapaa-ajan tapaturma­vakuutusta, ei oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvauk­seen ole tälläkään pe­rusteella. Näin ollen valitus tulisi hylätä.

Tamla 12.1.2022 –3138/2020 ja 3157/2020. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.