Kysymys ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arvioinnista

Antopäivä: 18.1.2018

A on tapaturmassa 4.11.2015 vahingoittunut oikeaan ranteeseen ja pikkusormeen. Hän on tapaturman sattuessa toiminut lastenhoitajana, mutta hän on koulutukseltaan fysioterapeutti. Lastenhoitajan sijaisuus on päättynyt elokuussa 2016 ja sen jälkeen A on aloittanut omatoimisesti sosionomi-diakonin opinnot. A:lla ei ole lastenhoitajan ammattiin koulutusta tai pätevyyttä. Fysioterapeutin työstä A on ollut poissa useiden vuosien ajan lähinnä vanhempainvapaan vuoksi. Vakuutuslaitos katsoi, että A pystyy tapaturmavamman rajoitteet huomioiden koulutus- ja työhistoriansa puolesta sijoittumaan sellaiseen työhön, jossa hän pystyy ansaitsemaan entisen ansiotasonsa (25.600 euroa) eikä hän näin ollen ole oikeutettu ammatillisena kuntoutuksena uudelleenkoulutukseen. Muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen tarpeellisista ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteistä. Muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei A:n ei voida työhistoriansa ja koulutuksensa perusteella arvioida työllistyvän pitkällä tähtäimellä mihinkään sellaiseen työhön, josta hän voisi saada pääasiallisen toimeentulonsa.
Tamla 18.1.2018 – 1959/2017. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa. Äänestysratkaisu 9 -1 (perustelujen osalta).

Päätös, josta valitettu

Vakuutuslaitoksen päätöksen mukaan A:lla tapaturmasta 4.11.2015 johtuvana todettiin korvaukseen oikeuttavina vammoina oikean ranteen DRU-nivelen TFCC vamma ja oikean käden pikkusormen ojentaja- jänteen repeämä. Vakuutuslaitos on maksanut A:lle päivärahaa työkyvyttömyysajalta 5.11.2015- 7.8.2016.

Vakuutuslaitos on katsonut, että A pystyy tapaturmavamman rajoitteet huomioiden koulutus- ja työhistoriansa puolesta sijoittumaan sellaiseen työhön, jossa hän pystyy ansaitsemaan entisen ansiotasonsa eikä hän täten ole oikeutettu ammatillisen kuntoutuksen mukaiseen uudelleen koulutukseen tapaturmavammasta johtuen. Vakuutuslaitos on lisäksi todennut, että A ei välttämättä pysty palaamaan fysioterapeutin työhön tapaturmavamman rajoitteista johtuen. Lääketieteellisten selvitysten perusteella tapaturmavammasta ei ole aiheutunut sellaisia rajoitteita, etteikö A voisi kuitenkin palata lastenhoitajan ammattiin tai muuhun sellaiseen ammattiin, johon hän pystyisi fysioterapeutin tutkinnolla sijoittumaan ja täten ansaitsemaan vuosityöansionsa verran 25.600 euroa vuodessa.

Tapaturmavamma ei ole estänyt pääasiallisesti A:n opiskelua. Tästä syystä A ei ole oikeutettu ansion- menetyskorvaukseen opintojen aloittamisen jälkeen 8.8.2016 alkaen.

Vaatimukset muutoksenhakulautakunnassa

A vaatii muutosta päätökseen. Päätöksessä tulee huomioida, että hänen työkykynsä on merkittävästi alentunut siitä, mitä se oli ennen tapaturmaa, vaikka pysyvän haitan kriteerit eivät täyttyneet. Tämän hetkisessä päätöksessä ei ole A:n mukaan perehdytty ollenkaan siihen, minkälaiset pätevyysvaatimukset ovat sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä. Hän viittaa asiassa lakiin sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005 todeten, että hänellä ei ole oikeutta työskennellä sosiaalialantyössä terveydenhuollon ammattitutkinnolla, muutoin kuin väliaikaisena sijaisena. Näin ollen on A:n mukaan kohtuutonta, että hänen oletetaan työllistyvän ammatteihin, joihin hänellä ei ole pätevyyttä tai fyysisiä edellytyksiä tapaturman vuoksi. Myös hoitava käsikirurgian erikoislääkäri sekä E-lausunnon antanut erikoislääkäri olivat sitä mieltä, että vammautuneen käden vuoksi hänen tulisi hakeutua kevyempään työhön. Molemmat katsoivat myös, että hän ei voi enää työskennellä fysioterapeuttina. Päätös ei siis tue A:n mukaan hänen pitkäaikaista työllistymistä ja se ei ota huomioon sitä, että

työtapaturma rajoittaa merkittävästi työllistymistä ammattiin, johon hänellä on koulutuksen tuoma pätevyys. Fysioterapeuttina hänellä olisi aina myös mahdollisuus työllistää itsensä perustamalla oma yritys tai toimia toiminimellä, mutta tämäkin vaihtoehto on tapaturman myötä täysin poissuljettu.

N on liittänyt valitukseensa työvoimapoliittisen lausunnon 28.7.2016.

Vakuutuslaitoksen vastine

Vakuutuslaitos katsoo, ettei sille toimitettu valituskirjelmä sisällä mitään sellaista uutta tietoa, joka antaisi aihetta muuttaa 21.3.2017 annettua korvauspäätöstä. Vakuutuslaitos katsoo edelleen, että sen 21.3.2017 antama päätös on oikea ja sovellettavan lainsäädännön mukainen. A:n mainitsemia pätevyysvaatimuksia ei päätöstä tehdessä voida mainitussa tarkoituksessa ottaa huomioon, sillä hän on myös aiemmin työhistoriassa työllistynyt ammattiin, johon hänellä ei ole ollut pätevyyttä.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja määrää vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen tarpeellisista ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteistä. Muutoksenhakulautakunta poistaa päätöksen siltä osin, kun vakuutuslaitos on evännyt korvauksen päivärahasta ja tapaturmaeläkkeestä, ja palauttaa asian vakuutuslaitokselle uudelleen ensiasteena käsiteltäväksi. Vakuutuslaitoksen tulee tämä päätös huomioon ottaen antaa A:lle uusi päätös hänen oikeudestaan päivärahaan ja tapaturmaeläkkeeseen 7.8.2016 jälkeen.

Perustelut

Asiakirjoista ilmenevä keskeinen selvitys

Tapaturmailmoituksen mukaan A on ollut 4.11.2015 lastenhoitajan työssään lapsiryhmän kanssa luistelemassa. Hän on myös itse ollut luistimilla jäällä tukien kädestä pitäen isohkokokoista lasta luistelussa. Lapsi on kaatunut jäällä ja kaatuessa ote A:n kädestä on ollut niin tiukka, että se on riuhtaissut hänen kättään niin paljon, että siihen on tullut revähdys.

Vakuutuslaitos on maksanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta oikean ranteen DRU-nivelen TFCC vammasta ja oikean käden pikkusormen ojentajajänteen repeämästä. Asiakirjojen mukaan N on oikeakätinen. A:n vuosityöansio vuoden 2016 tasossa on 25.600 euroa.

Asiakirjojen mukaan A on elokuussa 2016 aloittanut omatoimisesti sosionomi-diakonin opinnot. Hänen määräaikainen työsuhteensa kunnan A lastenhoitajana on päättynyt elokuussa 2016. A:n sähköpostitse 22.12.2016 vakuutuslaitokselle antaman selvityksen mukaan hän on koulutukseltaan fysioterapeutti (valmistumisvuosi 2001). Hän on työskennellyt ennen fysioterapeutiksi valmistumista vaikeasti kehitysvammaisten hoitajana eripituisilla sijaisuuksilla. Lisäksi hän on työskennellyt fysioterapeuttina, myyntineuvottelijana 2/2015 – 5/2016 sekä epäpätevänä lastenhoitajana 8/2015 – 8/2016. Sosionomin opintojen alussa A:llaa on ollut vaikeutta tietokoneella kirjoittaessa. Hän on siirtynyt käyttämään kannettavaa tietokonetta ja rannetukea, jolloin hän on saanut kirjoitettua kymmensormijärjestelmällä. Vamma ei ole estänyt pääasiallisesti opiskelua, mutta se vaikuttaa ammatilliseen suuntautumiseen ja harjoittelupaikkojen valintaan.

Lääkärinlausuntojen mukaan A:llaa on ollut oikeassa ranteessa todettavissa pikkusormen puolella kipuja sekä lisäksi epävakausoireita värttinä-kyynärluunivelessä (niin kutsuttu DRUJ-nivel). Pikkusormen ojennus on ollut täysi ja myös koukistus normaali. Ranteen liikeradat ovat olleet hyvät. A:lle on suositeltu ammatillista kuntoutusta. Nykytilanteessa A ei pysty voimakasta käden käyttöä vaativaan fysioterapeutin työhön, sillä oikealla kädellä puristaminen, tukeminen tai kannattaminen ei onnistu. Syynä on todennäköisesti TFC-vaurion jälkeinen DRUJ-instabiliteetti. Korjauksesta on vuosi, joten on epätodennäköistä, että stabiliteetti tästä paranee. Toisaalta kuitenkin käden toimintakykyä on jäljellä ja A kykenee tekemään kevyempiä työsuorituksia. Tässä mielessä hänelle voidaan suositella uudelleenkoulutusta.

Sovelletut säännökset

Tapaturmavakuutuslain 17 §, tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annettu laki 2, 3, 5 ja 8 §.

Koska vahinkotapahtuma on sattunut ennen 1.1.2016, päätöksessä on sovellettu ennen 1.1.2016 voimassa olleita säännöksiä.

Johtopäätökset

Lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n oikeassa ranteessa on pikkusormen puolella kipuja sekä epävakausoireita värttinä-kyynärluunivelessä (niin kutsuttu DRUJ-nivel). Oikean ranteen ja pikkusormen liikkuvuus on kuitenkin hyvä.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n työkyky on alentunut tapaturmavammasta johtuen 7.8.2016 jälkeenkin ja tästä johtuen hänen ansiomahdollisuutensa ovat heikentyneet. A on tapaturman sattuessa toiminut lastenhoitajana, mutta hän on koulutukseltaan fysioterapeutti. Lastenhoitajan sijaisuus on päättynyt elokuussa 2016 ja sen jälkeen A on aloittanut omatoimisesti sosionomi-diakonin opinnot. Vaikkakin A on työhistoriassaan työskennellyt muun muassa määräaikaisessa lastenhoitajan työssä, ei hänellä ole kyseiseen ammattiin koulutusta tai pätevyyttä. Muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei A kykene tapaturmavamman takia fyysisesti raskaisiin, molempien yläraajojen normaalia toimintaa edellyttäviin töihin. A ei kykene tapaturmavammasta johtuen enää toimimaan fysioterapeuttina. Hän ei myöskään kykene täysipainoisesti lastenhoitajan työhön, joka on ollut ainoastaan tilapäinen ja lyhytaikainen työ, kun A ei ole löytänyt koulutustaan vastaavaa työtä. Eläketurvakeskuksen otteen perusteella A on lisäksi ollut poissa fysioterapeutin työstään useiden vuosien ajan lähinnä vanhempainvapaan vuoksi eikä kyse ole näin ollen ollut siitä, ettei hän olisi ollut aikeissa enää myöhemmin jatkaa kyseisen ammatin harjoittamista. A:n ei voida työhistoriansa ja koulutuksensa perusteella arvioida työllistyvän pitkällä tähtäimellä mihinkään sellaiseen työhön, josta hän voisi saada pääasiallisen toimeentulonsa. Näin ollen muutoksenhakulautakunta katsoi, että A on tapaturmavammasta johtuen ammatillinen kuntoutuksen tarpeessa ja hänellä on oikeus tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla saada korvaus tarpeellisista ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteistä. Vakuutuslaitoksen tulee siten käynnistää kuntoutusselvittely A:n siirtymiseksi sellaiseen työhön tai ammattiin, josta hän voi saada pääasiallisen toimeentulonsa.

Eriävä mielipide:

Heikentymistä tulee lähtökohtaisesti arvioida tapaturman sattumishetken työkyvyn ja ansio- mahdollisuuksien mukaan. Saadun selvityksen mukaan A:n vuosityöansio tapaturman sattumishetkellä oli 25.600 euroa, kun hän oli vuoden kestävässä lastenhoitajan määräaikaisessa työsuhteessa ja työsuhde oli kestänyt noin 3 kuukautta, kun tapaturma sattui. Kuntoutustarvetta arvioitaessa on otettava huomioon myös muun muassa vahingoittuneen aikaisempi toiminta ja koulutus. Saadun selvityksen mukaan A:n fysioterapeutiksi valmistumisesta on kulunut jo pitkä aika ja hän on tehnyt ansiotyötä fysioterapeuttina vain vähän aikaa. Näistä syistä hänen kuntoutusoikeutta arvioitaessa fysioterapeutin ammatilla ja fysioterapeuttina toimimisella ei ole olennaista merkitystä. Näillä perusteilla A:llaa on oikeus kuntoutukseen, joka mahdollistaa hänelle 25.600 euron vuotuisten ansioiden hankkimisen.

Sivu päivitetty viimeksi 1.4.2024 13.01

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta