Kysymys on siitä, onko tapaturma sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukaisissa korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla matkalla asunnon ja työpaikan välillä

Antopäivä: 7.6.2018

Helsingissä sijaitsevalla työpaikalla työskennellyt henkilö oli pitkän yövuoron jälkeen kokenut itsensä liian väsyneeksi ajamaan autolla kotiinsa Turkuun ja tämän johdosta jäänyt heti työvuoron päättymisensä jälkeen työpaikkansa lepohuoneeseen muutamaksi tunniksi nukkumaan. Nukkumisen jälkeen hän on kotiin mennäkseen hakeutunut parkkihallissa olevalle autolleen ja tapaturma on sattunut auton ovea avatessa. Muutoksenhakulautakunta katsoi tapaturman sattumisolosuhteista ja sen sattumisen ajankohdasta esitetty selvitys huomioiden, että tapaturma ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa.

Tamla 7.6.2018 – 4592/2017. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa. Äänestysratkaisu 6-4.

Päätös, josta valitettu

Vakuutuslaitoksen päätöksen mukaan A:lle ei voida myöntää työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia korvauksia, koska vahinkoa 23.9.2017 ei voida pitää työtapaturmana. Tapaturmailmoituksen mukaan A:n työvuoro päättyi klo 10:10. A oli saatujen selvitysten mukaan jäänyt lepäämään työpaikan lepotiloihin työvuoron jälkeen. Levättyään muutaman tunnin, A lähti työpaikan autohalliin, jossa hänen autonsa sijaitsi. Autopaikan yläpuolella olevista ilmastointiputkista johtuen A joutui kumartumaan avatessaan auton ovea, jolloin auton ovi osui vasempaan silmäkulmaan. Tapaturmailmoituksen mukaan vahinko sattui klo 13:00. Korvauksen myöntäminen kuitenkin edellyttää, että työtapaturma sattuu työntekijälle työnteon yhteydessä, työntekopaikan alueella työnteosta johtuvassa tavanomaisessa toiminnassa tai työntekopaikan alueen ulkopuolella työstä johtuvissa olosuhteissa. A:n tapauksessa kyse ei ollut tällaisesta vahinkotapahtumasta, vaan vakuutuslaitos katsoo työvuoron jälkeisen lepäämisen olevan A:n vapaa-aikaa. Työnteon ja vahinkotapahtuman välillä ei vakuutuslaitoksen arvion mukaan ole ajallista syy-yhteyttä.

Vaatimukset muutoksenhakulautakunnassa

A hakee päätökseen muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Päätöksessä arvioidaan, että työnteon ja vahinkotapahtuman välillä ei ole syy-yhteyttä. A:n mielestä tämä arvio on virheellinen. A oli ollut työvuorossa koko yön (klo 21:30 – 10:10) ja työtehtävien hoitaminen aiheutti väsymystä. A jäi nukkumaan työpaikkansa lepotiloihin, koska ei tuntenut itseään riittävän virkeäksi ajamaan autoa. Työnantaja on järjestänyt työpaikalle asianmukaiset lepotilat virkistäytymistä varten. A:n herättyä työpaikan lepotiloissa hän tunsi itsensä riittävän virkeäksi ajamaan autoa ja hän siirtyi työpaikan autotalliin aloittaakseen kotimatkan työpaikalta. Tällöin vahinkotapaturma tapahtui. Syy-yhteys vahinkotapahtuman ja työnteon välillä on ilmeinen. Jos A ei olisi yöaikaan hoitanut työnantajan hänelle määräämiä tehtäviä, ei A olisi ollut aamulla väsynyt, vaan kykenevä aloittamaan työmatkan kotiinsa heti työnteon päätyttyä. Koska A tunsi itsensä väsyneeksi, hän jäi työpaikan lepotiloihin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Hänen levättyään hän tunsi itsensä riittävän virkeäksi ajamaan autoa ja aloittamaan tavanomaisen työmatkan työpaikan ja kodin välillä. A ei koe myöskään viettäneensä vapaa-aikaa työpaikalla, vaan hän on levännyt palautuakseen työtehtäviensä hoidon aiheuttamasta rasituksesta, jotta hän voi turvallisesti ajaa autoa kotimatkallaan itseään ja muita kanssaliikkujia vahingoittamatta. Työnantaja ei ole koskaan kieltänyt työntekijöitä jäämästä lepäämään työvuoron jälkeen. Työpaikalla työturvallisuuteen sekä työntekijöiden turvallisuuteen on suhtauduttu vakavasti.

Vakuutuslaitoksen vastine

Vakuutuslaitos toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella A oli vahinkotapahtuman sattuessa normaalilla työmatkareitillään hakemassa autoaan autotallista. Ajallinen poikkeama oli kuitenkin niin huomattava, että ajallisen yhteyden työntekoon on katsottava jo katkenneen. Vahinkotapahtuman ei siten voida katsoa sattuneen työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan tarkoittamalla tavanomaisella matkalla työpaikalta asunnolla.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta hylkää valituksen.

Perustelut

Asiakirjoista ilmenevä keskeinen selvitys

Tapaturmailmoituksen mukaan tapaturmapäivänä 23.9.2017 A:n työn piti alkaa klo 0:00 ja päättyä klo 10:10. A tapaturma sattui klo 13:00. A oli poistumasta työpaikalta oltuaan ensin lepohuoneella työvuoron jälkeen. Hän oli menossa autotallissa olevaan autoonsa. Parkkipaikan yläpuolella olevista ilmastointiputkista tms. johtuen hän kumartui hieman ja joutui kumartumaan lisää avatessaan auton ovea, jolloin auton oven yläkulma teki haavan silmäkulmaan. Tapaturma on merkitty sattuneeksi asunnon ja työpaikan välisellä matkalla. A:n työpaikka sijaitsee Helsingissä ja hänen asuntonsa sijaitsee Turussa.

A:n 10.10.2017 päivätyn sähköpostiviestin mukaan hän asuu Turussa, joten hän kulkee työmatkat Turusta Helsinkiin ja päinvastoin. Yövuoron jälkeen hän jää yleensä lepäämään työpaikan lepotiloihin, ettei hän olisi liian väsynyt ajamaan autoa. Päivävuoron jälkeen hän lähtee heti pois työpaikalta työvuoron päätyttyä. 23.9.2017 työvuoro päättyi klo 10:10 ja hän jäi sen jälkeen nukkumaan työpaikan lepotilaan muutamaksi tunniksi.

Sovelletut säännökset ja oikeusohjeet

Työtapaturma- ja ammattitautilain 20 ja 23 §.

Hallituksen esityksen eduskunnalle työtapaturma- ja ammattitautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 277/2014) mukaan tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla matkalla asunnon ja työpaikan välillä tarkoitettaisiin matkaa työpäivän alkaessa asunnolta työpaikalle ja työn päätyttyä takaisin. Tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla matkalla tarkoitettaisiin sellaista asunnon ja työpaikan välistä työmatkareittiä, jonka käyttäminen on perusteltua ottaen huomioon muun muassa kulkuyhteydet, käytettävä kulkuväline, liikenneolosuhteet sekä matkan pituus ja siihen kuluva aika. Vaikka lähtökohtana on lyhimmän reitin periaate, työssäkäynnistä johtuvalla matkalla ei tarkoiteta välttämättä matkallisesti lyhintä tai suorinta matkareittiä. Esimerkiksi liikenneruuhkien vuoksi voi olla perusteltua käyttää matkallisesti pitempää, mutta siinä tilanteessa ajallisesti selvästi lyhyempää matkareittiä. Toisaalta pidemmän matkareitin käyttö voi johtua vaarallisista liikenneolosuhteista. Tavanomainen kulkutie voi myös olla suljettu esimerkiksi tien kunnostustoimenpiteiden takia.

Saman hallituksen esityksen mukaan asunnon ja työpaikan väliseen matkaan luettaisiin myös vähäinen poikkeaminen edellä kuvatulta tavanomaiselta matkareitiltä, kun poikkeaminen tapahtuu lasten päivähoitoon viennin tai sieltä noudon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Lähtökohtana arvioinnissa olisi se tavanomainen matkareitti, jota työntekijä käyttäisi työssä käydessään ilman edellä tarkoitettua syytä. Vähäisenä ei pidettäisi poikkeamaa, jossa on pikemminkin kysymys erillisestä matkasta lapsen viemiseksi hoitopaikkaan kuin poikkeamasta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta. Vähäinen poikkeaminen ei olisi kysymyksessä, kun poikkeaminen asunnon ja työpaikan väliseltä reitiltä on ajallisesti tai matkallisesti huomattava. Näin on yleensä silloin, kun työntekijä asioi ostoskeskuksessa useissa liikkeissä tai käy matkalla syömässä ravintolassa. Kohdassa mainitulla muulla syyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi lapsen vientiä ja noutoa koulusta, poikkeamista tavanomaisen työmatkareitin varrella olevalla huoltoasemalla auton tankkaamiseksi tai auton vientiä työmatkareitin varrella olevaan korjaamoon. Kun poikkeaminen ei ole huomattava, korvaussuoja koskisi sitä aikaa, jona työntekijä kulkee poikkeavaa matkareittiä pitkin. Turva ei ulottuisi itse sen tehtävän tai toiminnan tekemiseen, jonka vuoksi poikkeaminen tavan-mukaiselta reitiltä tapahtuu, kuten asiointiin ruokakaupassa, ostoskeskuksessa tai päiväkodissa. Suoja jatkuisi, kun työntekijä päiväkodissa tai kaupassa asioituaan jälleen jatkaa matkaansa. Näin ei kuitenkaan olisi silloin, kun kysymys on ajallisesti niin huomattavasta poikkeamasta, ettei matkaa voida enää pitää työstä johtuvana, vaan muusta syystä tehtynä matkana. Tapaturmasuoja edellyttäisi lisäksi, että tapaturma on sattunut edellä tarkoitetulle matkalle ominaisessa toiminnassa. Asunnon ja työpaikan välisen matkan tekemiselle ominaista toimintaa olisi esimerkiksi tiellä eteen juuttuneen auton työntäminen silloin, kun se on edellytyksenä sille, että pääsisi itse jatka-maan matkaansa. Asunnolla tarkoitettaisiin paitsi työntekijän vakinaista asuntoa, myös tilapäistä asuntoa tai majoitusta samoin kuin vapaa-ajanasuntoa, josta työntekijä kulkee työn vuoksi työpaikalle tai takaisin. Tarkoituksena on, että pykälässä tarkoitetun turvan piirissä olisi työntekijä, joka asuu tilapäismajoituksessa työntekopaikkakunnalla, kun hän matkustaa viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen. Jotta kysymyksessä voitaisiin katsoa olevan pykälässä tarkoitettu matka, sen tulisi tapahtua sellaiseen aikaan, että sen voidaan katsoa olevan kiinteässä ja läheisessä ajallisessa yhteydessä työn päättymiseen tai alkamiseen. Vastaavasti tilapäismajoituksessa yöpymisen jälkeistä kotimatkaa työntekopaikkakunnalta kotipaikkakunnalle voitaisiin pitää pykälässä tarkoitettuna asunnon ja työpaikan välisenä matkana, jos olosuhteet huomioon ottaen ei voida edellyttää, että matka olisi pitänyt tehdä heti työn päätyttyä.

Johtopäätökset

A:n työaika on 22.9.2017 alkanut klo 21:30 ja jatkunut seuraavaan päivään 23.9.2017 kello 10:10 saakka. Työajan päätyttyä 23.9.2017 klo 10:10 hän ei ole heti aloittanut matkaa Helsingissä sijaitsevalta työpaikaltaan asunnolleen Turkuun, vaan jäänyt työpaikkansa lepohuoneeseen tilapäisesti nukkumaan muutamaksi tunniksi, sillä hän on työvuoron jälkeen ollut väsynyt eikä hän ole tuntenut itseään riittävän virkeäksi ajamaan autoa. Nukuttuaan hän on työpaikalta asunnolleen matkatakseen hakeutunut autohallissa olevalle autolleen, mutta parkkipaikan yläpuolella olevista ilmastointiputkista johtuen hän on joutunut kumartumaan avatessaan auton ovea, jolloin auton ovi on osunut hänen vasempaan silmäkulmaansa. Tapaturma on sattunut klo 13:00.

Muutoksenhakulautakunta katsoi tapaturman sattumisolosuhteista ja sen sattumisen ajankohdasta esitetty selvitys huomioiden, että tapaturma ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. Kyseessä olevassa tilanteessa A ei ole työpäivänsä päätteeksi lähtenyt suoraan matkaamaan työpaikaltaan asunnolleen Turkuun, vaan ennen tätä poikennut nukkumaan työpaikkansa lepohuoneessa. Tätä työpaikalle väliaikaisesti nukkumaan jäämistä on pidettävä poikkeamana A:n tavanomaiselta työssäkäynnistä johtuvalta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta. Vaikka kyseinen poikkeama on matkallisesti arvioiden ollut lyhyt, on se kuitenkin ajallisesti arvioiden ollut varsin huomattava, kestäen yli 2 tuntia. Siten kyseisessä poikkeamassa ei voida katsoa olevan kyse työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vähäisestä poikkeamasta matkareitiltä. Muutoksenhakulautakunta totesi, että klo 10:10 päättyneen työnteon sekä A:n nukkumisen jälkeisen asunnon ja työpaikan välisen matkan välinen ajallinen syy-yhteys on tapaturman sattuessa klo 13:00 ollut jo katkennut eikä kyse ole työtapaturma-ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa korvattavissa olosuhteissa sattunut tapaturma. Tapaturman on katsottava sattuneen A:n omaksi vapaa-ajaksi katsottavalla ajalla eikä oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen siten ole.

A:n väsymistilalla ei ole nyt kyseessä tapaturman korvattavuutta arvioidessa olennaista merkitystä. Muutoksenhakulautakunta totesi, että A olisi halutessaan kyennyt jo ennakoivasti vaikuttamaan työvuoron jälkeiseen väsymystilaan esimerkiksi nukkumalla riittävästi ennen työvuoron alkua tai käyttämään harkintaa sen osalta, tekeekö hän asunnon ja työpaikan välisen matkan omalla autolla vai sellaisella kulkuvälineellä, jonka käyttöön väsymystila ei merkityksellisesti vaikuta (kuten esimerkiksi julkisella kulkuvälineellä).

Eriävät mielipiteet:

Vakuutuslaitoksen päätös on kumottava ja vakuutuslaitos määrättävä suorittamaan lainmukainen korvaus A:lle 23.9.2017 sattuneesta tapaturmasta. Jäsenet katsoivat A:n tapaturman 23.9.2017 sattuneen korvaukseen oikeuttavissa, työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa olosuhteissa A:n ollessa tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla. A on työvuoronsa päätteeksi tuntenut itsensä liian väsyneeksi ajamaan autoa, minkä johdosta hän on katsonut tarpeelliseksi nukkua ennen kotimatkan matkan aloittamista työpaikan lepohuoneessa muutaman tunnin ajan, niin kuin hänen on esitetty yleensä muulloinkin tekevän yövuoroissa olon jälkeen. Kyseisenlainen toiminta ei myöskään ole kiellettyä hänen työpaikallaan. Kyseessä olevassa tilanteessa ei voida edellyttää, että A olisi liian väsyneenä joutunut heti työn päätyttyä klo 10:10 lähtemään autolla ajaen matkan Helsingissä sijaitsevalta työpaikalta Turkuun asunnolleen. Vaikka A:n tilapäinen majoittuminen työpaikalle nukkumista varten on ajallisesti kestänyt suhteellisen pitkän ajan, yli 2 tuntia, on nukkuminen työpaikalla sijaitsevassa lepohuoneessa ollut välttämätöntä matkan suorittamisen kannalta. Näin varsinkin, kun huomioidaan liian väsyneenä autolla ajamisen muodostavan riskin sekä A:n omalle turvallisuudelle että myös yleiselle liikenneturvallisuudelle. Siten kyseessä olevassa tilanteessa A:n työpaikalla nukkumisen jälkeen aloittamalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla hänelle sattunut tapaturma on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa.

Sivu päivitetty 5.3.2024.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta