Kysymys siitä, onko tapaturmasta aiheutunut yrittäjälle ansionalenemaa

Antopäivä: 14.2.2018

A:lle on sattunut tapaturma 22.9.2015 yrittäjän työssä. Hän on tapaturman sattuessa ollut 67-vuotias ja vanhuuseläkkeellä. Eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut työskentelyä yrityksessä (avoin yhtiö) ja hän on kuulunut lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen (omistaen yrityksestä 50 %). E:n osalta vakuutuksen palkkasumma on ollut 13.941 euroa vuonna 2015. A:lla ei ole ollut enää vuonna 2015 YEL-vakuutusta. A:n ansiotulot yhtymistä ovat olleet verotuspäätösten mukaan vuonna 2013 19.831,36 euroa, vuonna 2014 17.033,30 euroa ja vuonna 2015 19.558,35 euroa. Tämän lisäksi hän on saanut yhtymistä pääomatuloina verotettavia tuloja. Yrityksen tilinpäätöksen 1.1.-31.12.2014 mukaan liikevaihto on ollut 255.764,72 euroa (edellisenä vuonna 261.936,51 euroa), henkilöstökulut 7.731,31 euroa (edellisenä vuonna 4.938,29 euroa) ja liikevoitto 97.912,93 euroa (edellisenä vuonna 105.548,71 euroa). Tilikaudella 1.1.-31.12.2015 liikevaihto on ollut 259.436,76 euroa, henkilöstökulut 9.183,30 euroa ja liikevoitto 108.885,17 euroa. Taseen liitetietojen mukaan yhtiömiesten B yksityisotot ovat olleet 48.548,80 euroa (vuonna 2014 53.848,80 euroa). Yhtiömiehet ovat tehneet saman verran yksityisnostoja. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että 22.9.2015 sattuneesta tapaturmasta ei ole aiheutunut A:lle vähintään tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentissa mainitun vuosityöansion vähimmäismäärän kahdeskymmenesosan suuruista ansionalenemaa, eikä A:lla näin ollen ole oikeutta päivärahaan ajalta 21.10.2015-21.1.2016.

Tamla 14.2.2018 – 4120/2016. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.

Päätös, josta valitettu

Päätöksen mukaan A:lla ei enää vuonna 2015 ole ollut voimassa YEL/MYEL-työtuloja eikä palkkaa ole maksettu. Hän on tapaturmahetkellä ollut 67-vuotias ja vanhuuseläkkeellä. Tapaturmavakuutuslain 17 §:n 3 momentin perusteella E:lla ei ole oikeutta päivärahaan ajalla 21.10.2015-21.1.2016, koska työansion alenema on alle 1/20. osa vähimmäisvuosiansiosta.

Vaatimukset muutoksenhakulautakunnassa

A vaatii maksettavaksi päivärahaa ajalta 21.10.2015-21.1.2016 korkoineen niin kuin tapaturmavakuutuslaki määrää, sekä tästä valituksesta aiheutuvat kulut 148,80 euroa (sis. alv 24 % 28,80 euroa). Valitukseen on liitetty verotustodistus vuodelta 2015, josta ilmenee hänen työtulojensa määrä. Väite siitä, ettei hänellä olisi ollut lainkaan työtuloja vuonna 2015, ei pidä paikkaansa. A:n ansiot olivat verotustodistuksen mukaan laissa mainittua vähimmäismäärää suuremmat, joten hänen vanhuuseläkkeellään ei ole vaikutusta tähän vähimmäissummaan.

Vakuutuslaitoksen vastine

Vakuutuslaitos katsoo, että valituskirjelmässä ja sen liitteissä ei ole tuotu esiin sellaista olennaista uutta tietoa, joka aiheuttaisi muutosta vakuutuslaitoksen kantaan.

A on jäänyt vanhuuseläkkeelle, mutta hän on jatkanut työskentelyään yhtymässä, jonka hän omistaa 50 %:sesti yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Hänellä ei ole enää ollut tapaturman sattumishetkellä YEL- vakuutusta eikä hän ole saanut yhtymältä palkkaa, mutta hän on saanut yhtymältä verotustietojen 2015 mukaan ansiotulona verotettavaa tuloa. Yksityisnostoja yrityksestä ja verotustietojen mukaisia ansiotuloja yhtymästä ei voida katsoa tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetuksi palkaksi.

Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksuperuste on vuonna 2015 ollut 13.941,00 euroa ja vuoden 2015 vähimmäisvuosityöansio on ollut 12.560,00 euroa. Yli 65-vuotiaalla kansaneläkelain tai

työeläkelain mukaisella vanhuuseläkkeellä olevalla henkilöllä ei ole vuosityöansion määrän osalta oikeutta vuosityöansion korottamiseen vähintään minivuosityöansion suuruiseksi. A:lla ei voida katsoa olevan oikeutta vuosityöansioperusteiseen päivärahaan, koska hänellä ei voida katsoa olleen vakiintunutta ansiotasoa eläkkeellä ollessaan. Vakuutuslaitos esittää, että valitus hylätään eikä valituksesta aiheutuneita kuluja makseta.

Lisäselvitys

A:n vastineen 3.1.2017 mukaan vuonna 2015 ansiotulot yhtymästä ovat olleet 19.558,18 euroa ja pääomatulot (osinkojen veronalainen pääomatulo-osuus) 8.473,18 euroa. A:n ansiot vuodelta 2015 ovat suuremmat kuin tapaturmavakuutuslain mukainen vähimmäisvuosityöansio.

Vakuutuslaitoksen lisävastineen 13.1.2017 mukaan vakuutuslaitos katsoo edelleen, että verotus- päätöksessä 2015 mainittu ansiotulo yhtymästä tulkitaan yrityksen voitto-osuudeksi ja tuloja on voitu nostaa yksityisnostoina, mutta niitä ei voida rinnastaa tapaturmavakuutuslainsäädännössä tarkoitettuun työansiona pidettävään rahapalkkaan tai suoritetusta työstä vastikkeeksi katsottavaan veronalaiseen etuuteen. A:lla ei voida katsoa olevan oikeutta vuosityöansioperusteiseen päivärahaan, koska hänellä ei voida katsoa olleen vakiintunutta ansiotasoa eläkkeellä ollessaan.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta hylkää valituksen. Muutoksenhakulautakunta hylkää vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta asian näin päättyessä.

Perustelut

Asiakirjoista ilmenevä keskeinen selvitys

A on 22.9.2015 vahingoittunut tapaturmaisesti X Ay:n työssä. A omistaa yrityksestä yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa 50 %.

A on tapaturman sattuessa ollut 67-vuotias ja vanhuuseläkkeellä. Hän on eläkkeelle jäätyään jatkanut työskentelyään X Ay:ssä ja kuulunut yhtymän lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen. Hänen osaltaan vakuutuksen palkkasumma on ollut 13.941,00 euroa vuonna 2015. Hänellä ei enää vuonna 2015 ole ollut YEL-vakuutusta.

A:n ansiotulot yhtymistä ovat olleet verotuspäätösten mukaan vuonna 2013 19.831,36 euroa, vuonna 2014 17.033,30 euroa ja vuonna 2015 19.558,35 euroa. Tämän lisäksi hän on saanut yhtymistä pääomatuloina verotettavia tuloja.

X Ay:n tilinpäätöksen 1.1.-31.12.2014 mukaan yrityksen liikevaihto on ollut 255.764,72 euroa (edellisenä vuonna 261.936,51 euroa), henkilöstökulut 7.731,31 euroa (edellisenä vuonna 4.938,29 euroa) ja liikevoitto 97.912,93 euroa (edellisenä vuonna 105.548,71 euroa). Tilikaudella 1.1.-31.12.2015 liikevaihto on ollut 259.436,76 euroa, henkilöstökulut 9.183,30 euroa ja liikevoitto 108.885,17 euroa. Taseen liitetietojen mukaan P ja T E:n (= yhtiömiehet B) yksityisotot ovat olleet 48.548,80 euroa (vuonna 2014 53.848,80 euroa). Yhtiömiehet A (= S ja J E) ovat tehneet saman verran yksityisnostoja.

Sovelletut säännökset

Tapaturmavakuutuslain 16, 17 ja 28 §, hallintolainkäyttölain 74 §.

Johtopäätökset

Esitetyn selvityksen perusteella muutoksenhakulautakunta katsoo, että 22.9.2015 sattuneesta tapaturmasta ei ole aiheutunut A:lle vähintään tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentissa mainitun vuosityöansion vähimmäismäärän kahdeskymmenesosan suuruista ansionalenemaa, eikä A:lla näin ollen ole oikeutta päivärahaan ajalta 21.10.2015-21.1.2016.

Esitetyn selvityksen, muun muassa verotustietojen ja X Ay:n tilinpäätöstietojen perusteella T A:lle ei ole aiheutunut vähintään tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentissa mainitun vuosityöansion vähimmäismäärän kahdeskymmenesosan suuruista ansionalenemaa tapaturmavamman hoitamiseksi 21.10.2015 tehdyn toimenpiteen ja sen jälkeisen sairausloman 21.10.-31.12.2015 johdosta. Tapaturmavamman johdosta tehdyllä toimenpiteellä ei esitetyn selvityksen perusteella näy olleen vaikutusta A:n yrityksestä saamaan verotettavaan ansiotuloon vuonna 2015, yrityksen tulokseen eikä liikevoittoon. Tapaturmavammasta johtuvasta 21.10.2015 tehdystä toimenpiteestä ei todennäköisesti voisi enää aiheutua ansionalenemaa myöskään 1.1.-31.1.2016.

Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sivu päivitetty viimeksi 1.4.2024 12.52

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta