Antopäivä 24.4.2024

Asiassa on kyse siitä, muutoksenhakija ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisessa työsuhteessa vahinkotapahtuman sattuessa. A on toiminut rippikoulun isosena ja hänelle on rippileirillä sattunut vahinkotapahtuma. Vakuutuslaitos katsoi, että A ei ole ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisessa työsuhteessa. Vakuutuslaitos ei myöntänyt työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia korvauksia vahinkotapahtuman perusteella.

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei A ole rippikoulun isosena toimiessaan ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisessa työsuhteessa, vaan kyse on ollut työsopimuslain 1 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaisesta harrastustoiminnasta. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta korvaukseen hänelle sattuneen vahinkotapahtuman johdosta työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla.
Vaikka muodollisesti työsuhteen tunnusmerkit voisivat näyttää täyttyvän, muutoksenhakulautakunta katsoi, että tosiasiallisesti isosten työpanos rippileirillä on pääsääntöisesti vapaaehtoista, sitä ei ohjaa ansiotarkoitus, vaikka rippileirillä tehtävästä työstä maksettaisiin palkkiota. Maksettava palkkio on lisäksi varsin vähäinen, joten sitä ei voida pitää osoituksena harrastustoiminnan/vapaaehtoistyön muuttumisesta työsuhteessa tapahtuvaksi työnteoksi.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A ei ole rippileirin isosena toimiessaan ollut työsopimuslain tarkoittamalla tavalla työsuhteessa, joten hänellä ei ole oikeutta korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella.

Äänestysratkaisu 6–4. Eriävän mielipiteen jättäneet puheenjohtaja ja jäsenet katsoivat, että A on ollut työsuhteessa X seurakuntaan isosen työssään tapaturman sattuessa. Esitetyn selvityksen mukaan työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetut työsuhteen tunnusmerkit (sopimuksen olemassaolo, henkilökohtainen työntekovelvoite, työn tekeminen toisen lukuun, vastikkeellisuus ja direktio-oikeus) kaikki täyttyvät. Palkkiona maksetun vastikkeen suuruus ei yksin ole sinänsä suuri, mutta sovitut luontoisedut ja tehdyn työn luonnekin huomioiden se on kuitenkin riittävä täyttämään työsuorituksesta maksettavan vastikkeen tunnusmerkit, eikä sitä voida pitää pelkkänä kulukorvauksena.
Esitetyn selvityksen mukaan myös sopijapuolten yhteinen tarkoitus on ollut työsuhteessa tehtävä työ. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen työtapaturmaturvan soveltamisalaa tulkittaessa kokonaisharkinnassa on huomioitava myös se sopimusoikeudellinen sekä sosiaali- ja työoikeudessakin noudatettu tulkintaperiaate, jonka mukaan suojataan heikomman osapuolen eli työntekijän etua. Epäselvissä tilanteissa tulkinnan on kallistuttava siihen suuntaan, että vahingoittunut kuuluu korvausturvan piiriin. Puheenjohtaja ja jäsenet kiinnittävät huomiota myös siihen, että työsopimuslain mukaisessa tulkintaharkinnassa on annettava merkitystä työlainsäädännössä omaksutuille työntekijän suojelutavoitteille.
Näin ollen työsuhteen olemassaoloa vastaan puhuvat seikat, kuten erityisesti evankelisluterilaisen kirkon keskushallinnon tulkinnat sekä leiritoimintaan liittyvät lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden maininnat, eivät ole riittävä peruste sulkea työsuhteen ulkopuolelle tilannetta, jossa kaikki objektiiviset työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja sopijapuolten yhteinen tarkoitus on riidaton.

Tamla 24.4.2024 -1733/2023. Asia on ratkaisu vahvennetussa jaostossa.