Antopäivä 23.5.2024

Asiassa on kyse siitä, oikeuttaako punkin puremaan perustunut Lymen borrelioosi -diagnoosi korvaukseen maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla. Diagnoosi on asetettu lääkärin etävastaanotolla.Muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen punkin puremaan 21.7.2022 liittyvästä sairastumisesta. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että asiassa oli luotettavasti osoitettu, että A oli 21.7.2022 saanut punkin pureman. A:n oli katsottava esittäneen lisäksi, että puremaan oli liittynyt laajentunut punoittava alue iholla puremakohdassa ja vilustumisen kaltaisia oireita sekä päänsärkyä.

Asiassa ei muutoksenhakulautakunnan arvion mukaan ollut esitetty vahinkotapahtuman 21.7.2022 korvattavuutta vastaan puhuvia seikkoja, joiden perusteella A:n esittämästä tapahtumankuvauksesta ja oireiden kuvauksista olisi ollut todettavissa seikkoja, joiden perusteella esitettyjä tiloja voitaisiin epäillä vääriksi. Kertomusten ja selvitysten perusteella muodostui looginen ja ristiriidaton käsitys A:n sairastumisesta punkin pureman johdosta.

Lääkäri oli etävastaanotolla esitettyjen tietojen perusteella asettanut todennäköiseksi tai varmaksi diagnoosiksi Lymen borrelioosin. Muutoksenhakulautakunnan arvion mukaan asiassa ei ollut kokonaisuutena esitetty seikkoja, joiden perusteella A:n sairastumista kyseiseen sairauteen kesällä 2022 voitaisiin pitää näytön osalta epätodennäköisenä.

Muutoksenhakulautakunta totesi, että todennäköisen lääketieteellisen syy-yhteyden toteaminen on aina tapauskohtaiseen harkintaan perustuvaa, ja A:n tilanteessa muutoksenhakulautakunta oli päätynyt myöntävään ratkaisuun kokonaisharkinnan perusteella ottaen huomioon tapauksen erityispiirteet ja sen, että on pidettävä epätodennäköisenä, että sairastumiseen liittyisi muita syytekijöitä kuin punkin purema 21.7.2022. Sen, että lääkäri oli todennut sairauden etävastaanotolla ja asettanut Lymen borrelioosi -diagnoosin tapaamatta potilasta henkilökohtaisesti, ei voitu lähtökohtaisesti katsoa heikentävän korvattavuuden puolesta puhuvan kokonaisselvityksen luotettavuutta, kun arvioitiin maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 13 §:ssä tarkoitetun todennäköisen lääketieteellisen syy-yhteyden olemassaoloa.

Punkin purema oli sattunut vapaa-ajalla ja A:lla oli vapaa-ajan tapaturmavakuutus.

Äänestysratkaisu 6–4. Eriävän mielipiteen jättäneet puheenjohtaja ja jäsenet olisivat hylänneet valituksen. Asiassa hoitava lääkäri on tehnyt diagnoosin etävastaanotolla. Yksinomaan etävastaanotolla laaditun potilaskertomuksen perusteella oireista ei ole saatavissa objektiivista näyttöä, johon vakuutuslaitos voisi ottaa kantaa. Asiassa on katsottava jääneen näyttämättä, että kyseessä olisi korvattava vahinkotapahtuma.

Tamla 23.5.2024 – 255/2023. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.