Antopäivä 10.10.2024

Asiassa on kyse siitä, onko tapaturma sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa olosuhteissa. A on nähnyt, kun hänen puolisonsa on parkkipaikalla peruuttanut päin toista autoa. A on kiiruhtanut takaisin päin huitoen käsillään estääkseen mahdollisen vahingon. A on tässä yhteydessä kaatunut.

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:lle sattunut tapaturma ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa olosuhteissa. A on lähtenyt työpaikaltaan ja mennyt puolisonsa kanssa autolla ruokakauppaan. A on lähtenyt kävelemään autolta kaupalle. Katsoessaan taakse, A on pelästynyt ja hätääntynyt, kun hänen puolisonsa on peruuttanut päin toista parkkiin tulevaa autoa. A on kiiruhtanut takaisin päin huitoen käsillä estääkseen mahdollisen vahingon, jolloin hän on kaatunut. Tapaturma oli sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisen vähäisen poikkeaman aikana. A:n toiminta parkkipaikalla ennen tapaturmaa ei kuitenkaan ole ollut tavanomaista ja työmatkalle tavanomaista toimintaa. Näin ollen A:lle sattunut tapaturma ei ole sattunut korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa.

Äänestysratkaisu 7–3. Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet katsoivat, että tapaturma on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. A:n kiiruhtaminen parkkipaikalla takaisin päin ei ole ollut epätavallista kuvatussa tilanteessa eikä kyseessä ole riskinotto. Lisäksi toiminnan kohteena on ollut A:n työmatkalla käyttämä auto.

Tamla 10.10.2024 – 2321/2023. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.